Juhannustuliaiset kassiin!

 

Muutama vuosi sitten tein useammankin kesäkassin hauskoille bambu-rengaskahvoille. Suosikkikassini oli jo niin rispaantunut, että uutta tarvittiin. Mielessäni on jo pitkää pyörinyt idea vanhan, käsin merkatun pöytäliinakankaan hyödyntämisestä kesäkassissa. Sopiva kirppariliinakin oli katsottuna, mutta mitenkäs kävikään... Liina on itsessään niin kaunis ja huolellista käsityötä, etten raaskinut sitä millään saksia. Tässä liinanen nyt siis lekottelee tyytyväisenä auringonpaisteessa ja hyvä niin. Kassikankaita löytyi kaapista onneksi muutenkin.   

Näissä juhannuskasseissa on vähän uutta ja paljon vanhaa. Verraton 60-luvun keltainen sisustuskangas on odottanut ompelukoneelle pääsyä peräti 40 vuotta. Äidilläni oli ihana valkoinen kampauspöytä - juuri sellainen, jossa oli tuolloin muodikkaat kolmeen osaan taittuvat korkeat peilit. Kun katsoi peilien sisään ja taittoi ulommaiset siivekkeet melkein kiinni, syntyi peilikolmion sisään huikea kaleidoskooppimainen näkymä. Kampauspöytään kuului itse tehty jakkara, joka oli verhoiltu juuri tällä kankaalla. Jakkara pehmusteineen on istuttu ajat sitten puhki, mutta ompelukaapissa teryleenien alla on uinunut kapea suikale tätä tyylikästä kangasta.

Isommassa kassissa on uusi Marimekon Kivet markiisi-kangas. Tämäkin palanen on lojunut kaapissa hyvän tovin, samoin kuin Novitan bambukahvat, joita ei taida enää olla myynnissä. Vuorikankaana on käytetty käytettyä lakanaa.

 

Kirpparikierroksilla on kaksi esineryhmää, jotka saavat mieleni aina haikeaksi: henkilökohtaiset valokuvat ja käsinkirjotut liinat ja pyyheliinatelineen suojakankaat. Alekoriin puolihuolimattomasti hylätyt liinat, jotka aikoinaan ovat syntyneet tarkan ja hitaan työn tuloksena saavat mielen suorastaan surumieliseksi. Kuten valokuvatkin, ne tuntuvat myyntipöydälle liian henkilökohtaisilta. Vanha käsityö kiehtoo, mutta useimmiten kuva-aiheet, värit, reunapitsit tai tekstiileihin kirjotut elämänviisaudet eivät vain sovi omaan kotiin.  

Voisiko tekstiilejä hyödyntää jollain muulla tavalla? Jos rohkeutta riittää, voi inspiraatiota hakea vaikka tästä Suuren Käsityökerhon kesänumerosta vuodelta 1977. 1970-luvun modernistista historiatietoisuutta parhaimmillaan! Malli on vinkeä, mutta täytyy sanoa, että olen tyytyväinen, että omassa perheessä kulkeneet käsityöt säästyivät näin radikaalilta käsittelyltä.

Aurinkoista juhannusta!

Suuri Käsityökerho 7/1977