Vihdoinkin kukkamekko-päivitys ja samalla ensimmäinen "insinööripaita-ompelus" tähän blogiin!
Syreenin oksalla sadepäivän päätteeksi liehuva kesämekko on ommeltu iki-ihanan Mekkotehtaan kaavoilla. Ensimmäisenä Kirsin ja Sunnan hauskoista malleista toteutukseen pääsi Riine. Eri versioita samasta mallista löytyy esimerkiksi Mekkotehtaan blogista, Pumpulista ja pellavasta tai Hannaliinilta. Mekkotehdas on tosiaan pop!
Touhutytön kesämekko on täyttä kierrätysmateriaalia. Kyytiä sai sekä isän että äidin paitavarasto. Helmana liehuu laadukas, hillityn siniharmaa, monta tiukkaa palaveria nähnyt nappipaita (70% pellavaa). Naisten puuvillainen, lyhythihainen paitapusero riitti juuri ja juuri mekon yläosaan. Naisten paitojen ongelmana ovat usein lukuisat muotolaskokset ja ompeleet, niin tässäkin tapauksessa. Vaikka kangasta näyttää olevan runsaasti, ei kaavoja käytännössä sitten saakaan soviteltua kankaalle järkevästi.
Tämän mekon hihat on ommeltu kahdesta eri kappaleesta: käsivarrella kulkee melko huomaamaton pussisauma, koska riittävän leveää palasta ei kääntelemälläkään löytynyt. Halusin kuitenkin pitkät hihat, koska taaperon kanssa auringolta suojautuminen on usein haasteellista ja ohuet pitkät hihat siksikin paikallaan. Tänä kesänä tosin pitkät hihat taitaa olla tarpeen paremminkin koleuden vuoksi.
Paidan lyhyet pussihihat sen sijaan osoittautuivat todella näppäriksi. Ne saivat uuden elämän kesämekon taskuina! Hihansuulla olleen kuminauhan säästin ja olkapään puolelta leikkasin hihan taskunpohjan muotoon. Sitten vain kanttaus ja kiinnitys mekkoon sopivalle korkeudelle. Hihansuun vanha kuminauha toimii tosi hyvin taskunsuuna. Ja näihin taskuihin mahtuukin vaikka mitä aarteita.
Uutta on ainoastaan viime kesänä Viron matkalla löytynyt kapea sinikukallinen kanttinauha, joka raikastaa sopivasti harmaa-sävyistä helmaosaa.
Mekkotehdas-blogin lukijana hankin kirjan pian sen ilmestyttyä ja se onkin tarjonnut inspiroivaa iltalukemista jo useamman viikon ajan. Riine ei varmasti jää ainoaksi ompelukseksi tästä kirjasta, seuraava on jo leikattu. Selkeät piirroskuvat ja monipuoliset valokuvat sekä käytännölliset ompeluohjeet ansaitsevat täydet pisteet! Kyllä huomaa, että Mekkotehtaan mallit kumpuavat pitkästä kokemuksesta. Tästä kirjasta voi täydellä sydämellä sanoa, että kaunis ulkomuoto yhdistyy toimivaan sisältöön. Ompeluohjeet eivät ole jääneet ulkoasun jalkoihin.
Kirsi ja Sunna huomauttavat blogissaan, että hihattomissa versioissa kannattaa valita pienempi koko, jotta mekosta tulee tyköistuvampi. Minulle on varsinainen helmasynti ommella liian suuria vaatteita ja niinhän se kävi tässäkin: kaula-aukko ja ehkä koko yläosa ovat pikkuisen liian väljiä, eli kaikkein pienin koko olisi hyvin sopinut 2-vuotiaallemme, vaikka 86cm vaatteet muuten ovat hänelle yleensä pieniä.
Kaavat: Riine-mekko teoksesta Etula, Kirsi & Valkeapää-Ikola, Sunna: Mekkotehdas. WSOY, Helsinki 2012.
Koko: Kokojen 86-92cm ja 98-104cm välistä
Kankaat: Puuvillaa (punakukallinen) ja pellava-puuvilla -sekoitekangasta (helmaosa) kierrätetyistä aikuisten paidoista.
Mekkotehdas-kirjan voit tilata esimerkiksi täältä. |
Valtavan suloinen mekko!!
VastaaPoistaKiitos! Tällä kaavalla ei varmaan pystykään epäonnistumaan, vai mitä?
PoistaMielettömän söpö mekko ja miten ihanat noi taskut!! :)
VastaaPoistaKiitos. Paitsi nappeja, niihin on mukava kaataa vaikka hiekkaa pikkulapiolla :-)
VastaaPoistaIhana mekko ja erittäin oivallista kierrätystä materiaaleissa, varsinkin nuo taskut on upeat!
VastaaPoista