torstai 21. kesäkuuta 2012

Juhannustuliaiset kassiin!

 
Muutama vuosi sitten tein useammankin kesäkassin hauskoille bambu-rengaskahvoille. Suosikkikassini oli jo niin rispaantunut, että uutta tarvittiin. Mielessäni on jo pitkää pyörinyt idea vanhan, käsin merkatun pöytäliinakankaan hyödyntämisestä kesäkassissa. Sopiva kirppariliinakin oli katsottuna, mutta mitenkäs kävikään... Liina on itsessään niin kaunis ja huolellista käsityötä, etten raaskinut sitä millään saksia. Tässä liinanen nyt siis lekottelee tyytyväisenä auringonpaisteessa ja hyvä niin. Kassikankaita löytyi kaapista onneksi muutenkin.   



Näissä juhannuskasseissa on vähän uutta ja paljon vanhaa. Verraton 60-luvun keltainen sisustuskangas on odottanut ompelukoneelle pääsyä peräti 40 vuotta. Äidilläni oli ihana valkoinen kampauspöytä - juuri sellainen, jossa oli tuolloin muodikkaat kolmeen osaan taittuvat korkeat peilit. Kun katsoi peilien sisään ja taittoi ulommaiset siivekkeet melkein kiinni, syntyi peilikolmion sisään huikea kaleidoskooppimainen näkymä. Kampauspöytään kuului itse tehty jakkara, joka oli verhoiltu juuri tällä kankaalla. Jakkara pehmusteineen on istuttu ajat sitten puhki, mutta ompelukaapissa teryleenien alla on uinunut kapea suikale tätä tyylikästä kangasta.
Isommassa kassissa on uusi Marimekon Kivet markiisi-kangas. Tämäkin palanen on lojunut kaapissa hyvän tovin, samoin kuin Novitan bambukahvat, joita ei taida enää olla myynnissä. Vuorikankaana on käytetty käytettyä lakanaa.

 

Kirpparikierroksilla on kaksi esineryhmää, jotka saavat mieleni aina haikeaksi: henkilökohtaiset valokuvat ja käsinkirjotut liinat ja pyyheliinatelineen suojakankaat. Alekoriin puolihuolimattomasti hylätyt liinat, jotka aikoinaan ovat syntyneet tarkan ja hitaan työn tuloksena saavat mielen suorastaan surumieliseksi. Kuten valokuvatkin, ne tuntuvat myyntipöydälle liian henkilökohtaisilta. Vanha käsityö kiehtoo, mutta useimmiten kuva-aiheet, värit, reunapitsit tai tekstiileihin kirjotut elämänviisaudet eivät vain sovi omaan kotiin.  

Voisiko tekstiilejä hyödyntää jollain muulla tavalla? Jos rohkeutta riittää, voi inspiraatiota hakea vaikka tästä Suuren Käsityökerhon kesänumerosta vuodelta 1977. 1970-luvun modernistista historiatietoisuutta parhaimmillaan! Malli on vinkeä, mutta täytyy sanoa, että olen tyytyväinen, että omassa perheessä kulkeneet käsityöt säästyivät näin radikaalilta käsittelyltä.

Aurinkoista juhannusta!
Suuri Käsityökerho 7/1977
Posted by Picasa

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Mustaa ja valkoista pikkutytöille

 
Joskus pikkuisetkin tytöt tarvitsevat mekkoja vakavampaan tilaisuuteen. Nämä mustavalkoiset mekot ovat matkalla sellaiseen. Isommalle taaperolle tuli Mekkotehtaan Orelma (koko 86/92 cm) ja hänen pikkuiselle serkulleen saman henkinen liivihame (koko n. 74cm). Vauvan liivihame on leikattu vanhan mekon mittoja mukaillen ja lisäten pääntielle rypytystä, joka tekee yksinkertaisesta mallista vähän juhlavamman. Molempiin, myös Orelmaan, on lisätty vuorikangas tuomaan vähän volyymia ohuen ohueeen puuvillakankaaseen. Taaperon koko osui tällä kertaa nappiin ja nyt vain jänskätetään, menikö vauvanmekko sinne päinkään, kun sovitukseen ei ole ollut tilaisuutta.
Näitä mekkoja ommellessa huomasi konkreettisesti, miten paljon kangasvalinta muuttaa mallia. Mielessäni on nimittäin ollut iloinen trikoo-Orelma. Tästä tulikin aivan toisenlainen luonteeltaan.
Orelman hihansuihin oli tarkoitus tulla kuminauhat, mutta kun mekko näytti herkältä näin siivekkäänä, taitaa kuminauha jäädä pujottamatta. Nopeat ja yksinkertaiset mallit tuntuivat vielä kaipaavan jotain, joten ompelin "rintarosseiksi" yksinkertaiset jojo-ruusukkeet. Ohje löytyy esim. Emma Hardyn kirjasta Ompele suit sait sukkelaan (WSOY 2009). Kankaat ovat tällä kertaa uusia, kierrätystä löytyy vain jojojen napeista.

 

Kaavat: Taaperolle Orelma-mekko teoksesta Etula, Kirsi & Valkeapää-Ikola, Sunna: Mekkotehdas. WSOY, Helsinki 2012. Vauvan mekon kaavat vanhan liivihameen mallista. 
Koko: Taaperolle 86-92cm ja vauvalle n. 74cm
Kankaat: Eurokangas
Posted by Picasa

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Sadepäivän mekkopäivitys

 
Vihdoinkin kukkamekko-päivitys ja samalla ensimmäinen "insinööripaita-ompelus" tähän blogiin!
Syreenin oksalla sadepäivän päätteeksi liehuva kesämekko on ommeltu iki-ihanan Mekkotehtaan kaavoilla. Ensimmäisenä Kirsin ja Sunnan hauskoista malleista toteutukseen pääsi Riine. Eri versioita samasta mallista löytyy esimerkiksi Mekkotehtaan blogista, Pumpulista ja pellavasta tai Hannaliinilta. Mekkotehdas on tosiaan pop! 
Touhutytön kesämekko on täyttä kierrätysmateriaalia. Kyytiä sai sekä isän että äidin paitavarasto. Helmana liehuu laadukas, hillityn siniharmaa, monta tiukkaa palaveria nähnyt nappipaita (70% pellavaa). Naisten puuvillainen, lyhythihainen paitapusero riitti juuri ja juuri mekon yläosaan. Naisten paitojen ongelmana ovat usein lukuisat muotolaskokset ja ompeleet, niin tässäkin tapauksessa. Vaikka kangasta näyttää olevan runsaasti, ei kaavoja käytännössä sitten saakaan soviteltua kankaalle järkevästi. 
Tämän mekon hihat on ommeltu kahdesta eri kappaleesta: käsivarrella kulkee melko huomaamaton pussisauma, koska riittävän leveää palasta ei kääntelemälläkään löytynyt. Halusin kuitenkin pitkät hihat, koska taaperon kanssa auringolta suojautuminen on usein haasteellista ja ohuet pitkät hihat siksikin paikallaan. Tänä kesänä tosin pitkät hihat taitaa olla tarpeen paremminkin koleuden vuoksi. 



Paidan lyhyet pussihihat sen sijaan osoittautuivat todella näppäriksi. Ne saivat uuden elämän kesämekon taskuina! Hihansuulla olleen kuminauhan säästin ja olkapään puolelta leikkasin hihan taskunpohjan muotoon. Sitten vain kanttaus ja kiinnitys mekkoon sopivalle korkeudelle. Hihansuun vanha kuminauha toimii tosi hyvin taskunsuuna. Ja näihin taskuihin mahtuukin vaikka mitä aarteita. 

Uutta on ainoastaan viime kesänä Viron matkalla löytynyt kapea sinikukallinen kanttinauha, joka raikastaa sopivasti harmaa-sävyistä helmaosaa. 
  

Mekkotehdas-blogin lukijana hankin kirjan pian sen ilmestyttyä ja se onkin tarjonnut inspiroivaa iltalukemista jo useamman viikon ajan. Riine ei varmasti jää ainoaksi ompelukseksi tästä kirjasta, seuraava on jo leikattu. Selkeät piirroskuvat ja monipuoliset valokuvat sekä käytännölliset ompeluohjeet ansaitsevat täydet pisteet! Kyllä huomaa, että Mekkotehtaan mallit kumpuavat pitkästä kokemuksesta. Tästä kirjasta voi täydellä sydämellä sanoa, että kaunis ulkomuoto yhdistyy toimivaan sisältöön. Ompeluohjeet eivät ole jääneet ulkoasun jalkoihin.

Kirsi ja Sunna huomauttavat blogissaan, että hihattomissa versioissa kannattaa valita pienempi koko, jotta mekosta tulee tyköistuvampi. Minulle on varsinainen helmasynti ommella liian suuria vaatteita ja niinhän se kävi tässäkin: kaula-aukko ja ehkä koko yläosa ovat pikkuisen liian väljiä, eli kaikkein pienin koko olisi hyvin sopinut 2-vuotiaallemme, vaikka 86cm vaatteet muuten ovat hänelle yleensä pieniä.

Kaavat: Riine-mekko teoksesta Etula, Kirsi & Valkeapää-Ikola, Sunna: Mekkotehdas. WSOY, Helsinki 2012.
Koko: Kokojen 86-92cm ja 98-104cm välistä
Kankaat: Puuvillaa (punakukallinen) ja pellava-puuvilla -sekoitekangasta (helmaosa) kierrätetyistä aikuisten paidoista.
Mekkotehdas-kirjan voit tilata esimerkiksi täältä.


Posted by Picasa