tiistai 20. marraskuuta 2012

Kestääkö kantti?


Kyllä kestää - ainakin näissä vanhoissa Teollisuusnauha oy:n kanttinauhoissa! 

Tervetuloa 70-luvulle! Suomalaisissa kaupoissa ei näitä paketteja ole nähty vuosikymmeniin, mutta Viron matkalla kangaskaupassa törmää myös tällaisiin ylijäämävarastoihin, jotka arvatenkin suomalaiset nostalgikot kiikuttavat yksi kerrallaan takaisin kotimaahan.

Nämä Tekstiiliteollisuuden nauhat lienevät 80-luvun alusta. Lempparini on varsinkin tämä ruskearuudullinen nauha, joka tuo niin mieleen omat käsityötunnit. 80-luvun alussa kaikki oli tästä paketista: kodikkaan ruskearuudullisista pöytäliinoista kotitalousluokan verhoihin ja käsitöissä poimutetun kellohameen kuosiin. Ruskea oli niin turvallinen 70-luvun alun räiskyvän räikeiden värien jälkeen, ettei siitä olla päästy vieläkään oikein irti. Ehkä olisi pitänyt tuoda tätä ihanuutta enemmänkin kuin vain 5 metriä! 


Kanttinauhoissa on se paha ominaisuus, että kun niiden makuun pääsee, on niitä suorastaan hamstrattava. Silloin kun tarvitaan, ei oikeaa sävyä löydy kuitenkaan. Ja kun kanttinauhaa on varsin helppo itsekin tehdä, eivät kuviollisten nauhojen valikoimat kotimaisissa kangaskaupoissa ole kovinkaan mielikuvituksellisia. Vaaleanpunaista pikkuruutua löytyy, mutta siihen se usein jääkin.

PS. Tekstiiliteollisuus oy näyttää muuten toimivan edelleenkin, mutta ainakin nettisivujen perusteella tuotevalikoima on muuttunut täydellisesti näiden nauhojen jälkeen.

Posted by Picasa

perjantai 9. marraskuuta 2012

Marraskuun aurinko

  
Miksiköhän syyspimeillä pukeudutaan mustan harmaaseen ja kesällä kirkkaisiin väreihin? Ehkäpä sen voi tehdä toisinkin päin. 
Vihdoin pääsee esittelyyn tämänvuotinen "kesäneuleeni". Kyse on 1970-luvun alun pikkutytön neuletakista, mallista, josta kirjoitin täällä jo toukokuussa. Kuva löytyy Riikinkukon uudet höyhenet -postauksesta. Lopputuloksesta tuli yllättävänkin samankaltainen ruotsalaisessa Sticka virka sy -lehdessä julkaistun veikeän unipussin kanssa. Tähän olisi sopinut myös enemmän A-linjainen, helmasta pidempi ja kellomainen toteutus, mutta aika tyytyväinen olen takkiin näinkin. Mitoitukseen otin mallia muutamista Suuri Käsityö-lehden neuletakeista, koska langat ja mitoitukset ovat tänä päivänä jotain aivan muuta kuin Sticka virka sy -lehden aikoihin.


Kuten "kesäneuleen" määritelmään kuuluu, ei tämäkään kepeä ja aurinkoinen neuletakki valmistunut kesällä, vaan parahiksi ennen joulua. Neulemallin suunnittelu vanhan ohjeen pohjalta onnistui melko hyvin, mutta monipolvinen prosessi siitä silti tuli. Tätä neuletta on kudottu kirjaimellisesti muuttokuorman päällä. Muuttotauon jälkeen neulonta jatkui aamuisilla työmatkoilla bussissa - seurauksella, että istutin hihat vääriin kohtiin. Vasta paukutettuani hyvän matkaa kaarrokeosaa huomasin, että etukappaleet menivät kokonaan päällekäin. Aika rimpula olisi saanut olla lapsi, joka sen takin sisään olisi luikerrellut. No, kyllä puuvillaiselle neuletakille käyttöä löytyy talvellakin. Ainakin värit ovat oikea C-vitamiiniruiske!

 

Retro-henkinen rengasvetoketju löytyi Royal-tuotteen nettikaupasta ja samaan postipakettiin lipsahti hauskoja käsityömerkkejä.

Malli: Oma mukaelma 1970-luvun alun Sticka virka sy / marks -lehdessä julkaistusta vauvan unipussin / pikkutytön neuletakin ohjeesta. Riikinkukko-pitsimalli julkaistu mm. julkaisuissa Kauneimmat käsityöt 5/2002, Debbie Bliss: Neulojan vuosi. WSOY, Helsinki 2010.
Koko: 98cm
Lanka: Rico Essentials Cotton dk, värit banana no 63 (noin 3 kerää, 150g) ja valkoinen no 80 (noin 1 kerä) 
Puikot: nro 3,5 (22s = 10 cm)
 
Posted by Picasa

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Miaou! Sanoi vaaleanpunainen Halloween-kissa

 
Päiväkodin myötä meilläkin vietettiin ensimmäistä kertaa Halloweenia. Pikku juhlijan ehdotus rooliasuksi oli heti selvillä: punainen kissa! Aika pelottava kissa siitä tulikin. Miaouuuu!

 
Tässä puvussa unohdettiin äidin värimaailma ja Eurokankaan palalaarista lähti mukaan pinkkiäkin makeampaa ja pehmeää teddykanhasta. Sen pariksi löytyi kiinnostava valkoinen joustokangas, jonka sileä pinta muuttuu harjaamalla karvamaiseksi. 
Puvun eri osien ohjeet on koottu sieltä täältä, lähinnä Ottobren eri ohjeista muokaten. Tässä puvussa olen erityisen tyytyväinen kissan kypärämyssyyn. Ohje on lainaamastani Ottoberen eläin-rooliasun kaavasta, jonka tarkemmat tiedot jäävät tästä päivityksestä nyt puuttumaan. Kokoa 92-114 cm oleva kypärä sujahtaa joustavasta kankaasta ommeltuna ilman vetskareita tai tarrakiinnityksiä lapsen päähän. Kissan korvat pysyvät terhakkaasti pystyssä, kun ne ommellaan kolmion muotoon päälaen muoto-ompeleisiin istuttaen.
Housut on muokattu toisesta Ottobren kaavasta ja huppari leikattu tavallisen raglan-hihaisen puseron kaavalla. Siihen lisäsin ilmettä antamaan valkoisen masulaikun, joka muodostaa samalla taskut. Kangasta riitti nippa nappa vielä häntään, joka on kiinnitetty neppareilla hupparin helmaan, joten hupparia voi käyttää myös ilman häntää, tavallisena takkina.

 
Parhaiten kissapuvussa toimisi vielä ohuempi ja joustavampi kangas, sillä puvusta tuli kaiken kaikkiaan aika lämmin päiväkodin touhupäivään ja varsinkaan kypärämyssyä ei pieni jaksa pitää tuntikausia päässään. Näissä kuvissa puku on saanut jo kovaa kyytiä ja onkin jo pesukoneeseen menossa...
 
Posted by Picasa

perjantai 2. marraskuuta 2012

Talvinen samettimekko tutulla kaavalla

Eli Mekkotehtaan Riine sametista


Töppösvakka päivittyy pitkän pitkän tauon jälkeen. Syynä pitkäksi venähtäneeseen hiljaisuuteen on ollut muutto toiselle paikkakunnalle, ja uutta odotellessa väliaikaiseen kotiin. Väliaikainen kuulostaa ompelusten näkökulmasta kohtalokkaalta - ja sitä se on ollutkin. Töppösvakka-nimikoidut muuttolaatikot täynnä vanhoja vaatteita, kankaita, tilkkuja ja langantupsuja ovat seilanneet varastosta toiseen ja uusi saumuri on viettänyt suorastaan kuukausia pahvilaatikossaan.
Mutta jotain sentään on syntynyt. Ja kun aika on tiukilla, miksi suotta etsiskellä uusia kaavoja, vanhassa vara parempi:

 
Tytär tarvitsi mekkoa vakavampaan tilaisuuteen ja halusin nähdä, miltä Mekkotehdas-suosikkini Riine näyttää talvisempana versiona. Tällä kertaa mekko syntyi uudiskankaasta, ohuesta luumuun vivahtavasta ruskeasta sametista ja sai somisteeksi valkeaa brodeerattua pitsiä. Eteen lisäsin vielä pikkukäyttäjää miellyttävän rusetin. Tilaisuuden jälkeen helmaan asteli kokonaisuutta keventämään vielä bambi, jonka malli on otettu suoraan Mekkotehdas-kirjasta. Hassua, miten erilainen paksummasta kankaasta ommellusta mekosta tuli kesämekkoon verrattuna. Toisella ompelukerralla osasin pienentää kaula-aukon sopivaksi, mutta vyötäröön väljyyttä jäi edelleen. Sametti on väriltään aivan täydellinen, mutta se osoittautui pikkuisen liian kovaksi, jolloin vyötärön väljyys korostuu.
Kaavat: Riine-mekko teoksesta Etula, Kirsi & Valkeapää-Ikola, Sunna: Mekkotehdas. WSOY, Helsinki 2012.
Koko: 86-92cm
Kankaat: Eurokangas.
Posted by Picasa