Tunnustus

 

Jokin aika sitten sain mieltä lämmittävän tunnustuksen Odelman kudelmien Outilta, monet kiitokset! Sydän ilahdutti ja kannusti kovasti, koska käsityöt ovat minulle opettelua ja harrastelua - harrastelua, joka tuntuu vievän välillä liikaakin aikaa varsinaisilta töiltä. Joskus tuntuu, että keskeneräiset ja mönkään menevät työt tuovat enemmän stressiä kuin iloa. Miten ja miksi ihmeessä sitä kehittääkin vapaaehtoisesti kiirettä omaan vapaa-aikaansa? Ihmettelen! Parhaimmillaan ompelukset ovat silti rentouttavaa vastapainoa päivätyölle ja tuovat inspiraatiota arkeen. Ja niin sen pitäisi ollakin. Tämä blogikin saa edetä rauhalliseen tahtiin, ettei rupea maistumaan liikaa työltä.   

Tunnustuksen saajan kuuluu

- kiittää antajaa ja linkittää bloggaaja, joka antoi tunnustuksen.

- valita 5 ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kertoa se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

- toivoa, että ihmiset joille on jättänyt tunnustuksen antavat sen eteenpäin.

Seuraan monta blogia, jotka ansaitsevat monta sydäntä, mutta tässä tämän hetken valintani:

- Pitsiunelmia - Pitsikirjan blogi (vanhojen pitsien viehätystä ja pohdintaa tekstiilituotannon eettisyydestä tavalla, joka imaisee mukaansa)

- Neulanhaltija (upeita käden töitä ja oivaltavaa kierrätystä)

- Pilvitehtaamo (hersyviä päivityksiä käsitöistä ja pikkulapsiperheen arjesta)

- Kewa kokeilee (mielettömän upeita ompeluksia ja lapsiperhe-elämää, sokerina pohjalla Kewan nukenvaateluomukset)

- Oliona (inspiroivia ideoita ja väriä visuaalisesti upeasti kuvattuna)

Kiitos riemukkaista lukuhetkistä!

Nijntje-pupun synttärimekko

Jo kauan ennen oman pikku pupusen syntymää sydämessäni on ollut paikka myös toiselle puputytölle, nimittäin hollantilaiselle Nijntje-pupulle. Nyt kun olen päässyt applikaatioiden makuun, niin päätin yrittää, miten Nijntje taipuisi ompelukoneelle. Oma pupusemme täytti juuri kolme vuotta, ja mikäpä sen mukavampaa kuin juhlia yhdessä oman suosikin kanssa!

 

Kuvittajan ja kirjailijan Dick Brunan luoma Nijntje eli englanninkieliseltä nimeltään Miffy on seikkaillut hollantilaislasten kuvakirjoissa jo vuodesta 1955 lähtien. Pupuhahmo syntyi alunperin seikkailemaan Brunan omalle lapselleen kertomiin tarinoihin ja siitä on vuosikymmenten kuluessa tullut todella rakas ja suosittu paitsi kotimaassaan, myös muualla Euroopassa ja Japanissa. Miffy seikkailee nykyisin esimerkiksi leluissa, vauvanvaatteissa ja -tarvikkeissa, astioissa ja koriste-esineissä. Syystä tai toisesta Nijntje/Miffy ei ole lyönyt Suomessa oikein läpi. Miffy-tuotteisiin voi törmätä silloin tällöin esimerkiksi Kap Ahlin lastenosastolla, mutta täällä Miffy on "pupu vain", eikä tuotteille ole samanlaista kysyntää kuin muualla Euroopassa. Niinpä olen vuosien saatossa kiikuttanut Hollannista jos jonkinlaista tarpeellista ja vähemmän tarpeellista sekä itselleni, että pikkuiselleni. Juhlakostyymiin kuuluvat helmet, pinnit ja rannerengaskin  löytyivät valmiina.

Liivihame on surautettu kierrätyskankaasta. Kyytiä sai tällä kertaa kirpparilöytö: naisten vajaamittaiset samettihousut. Olkaimen soljetkin ovat noista samoista housuista. Milliäkään pitempään helmaan ei kangasta olisi riittänyt - tämänkin pituuden saavuttamisessa oli taiteilemista, kääntelimme ja vääntelimme kaavoja hyvän aikaa ompelupiirissä mutta niin vain mekko saatiin aikaan. Hauska kaava on opelta Orvokki Kaikkoselta. Vähän jännitti pilaanko koko vaivalla kasaan saadun kokonaisuuden, jos applikoin pupun mustalla langalla jotta huolitteluista tulisi enemmän piirroshahmon ääriviivoja muistuttavat. Lopputulos olisi ollut varmaan siistimpi valkoisen kanssa, mutta onpahan nyt pupulla enemmän ilmettä.

 

Tärkeä osa Nijntjen viehätystä on mielestäni pupun raikas perusväritys. Vaikutelma on aivan toinen kuin toisella samantyyppisellä hahmolla, Hello Kittyllä. Valkoinen puputyttö pukeutuu Brunan kirjoissa ja leluissa kirkkaaseen oranssiin, vihreään, keltaiseen ja siniseen. Piirroskuvat ovat selkeitä ja pienen taaperoikäisen lukijan tai leikkijän silmää miellyttäviä. Vaikka kuvat ovat yksinkertaisia, on niissä kuitenkin samalla jotain hyvin hellyyttävää ja puhuttelevaa. Hello Kittyn supersuosio on jonkin verran horjuttanut myös Miffyn asemaa. Kun 2000-luvun alkupuolella Miffyyn ensi kertaa tutustuin, ei vaaleanpunaisia tuotteita juuri näkynyt, mutta tänä päivänä esimerkiksi Miffy-vaatteissa on Hollannissakin enemmän pinkkiä kuin oranssia. Sääli sinänsä.

Kolibri kustannus julkaisi Nijntje-kirjojen sarjan Milla-nimellä 2000-luvun alussa. Millan hauskat suomennokset on riimitellyt Sanna Uimonen. Harmi vain suomenkielisiä kirjoja ei löydä enää muualta kuin kirjastosta. Ruotsinkielisiä Miffy-kirjoja sen sijaan löytyy hyvinkin kirjakaupoista.

Millan kiehtovaan maailmaan pääset sukeltamaan täältä, Dick Brunan virallisten sivujen kautta. Sivuilta löytyy paljon hauskaa puuhaa perheen pienimmille, ja houkutuksia äidin kukkarolle. 

Hollantiin matkustava fani löytää parhaat valikoimat Nijntje lasten vaatteita ja tarvikkeita Vroom & Dreesmann -tavarataloista.

Nijntjen 50-vuotis juhlavuotta vietettiin Hollannissa näyttävästi, ja vuodesta 2006 lähtien Utrechtissa onkin toiminut myös Dick Brunan elämäntyötä ja Nijntje-pupun seikkailuja esittelevä museo Dick Bruna Huis.

Kaavat: Orvokki Kaikkonen, Orkids

Koko: 98cm

Kankaat: Punainen sametti ja soljet kierrätetty naisten housuista, applikaatiossa uutta velouria ja puuvillakangasta

Ripaus vaaleanpunaista pitsiä: Tuunatut nuken rattaat

Viikonlopun mummolareissulla valmistui tarpeellinen tuunaus: uudet päälliset serkusten nukenrattaisiin. Monissa blogeissa on ollut toinen toistaan veikeämpiä tuunauksia, joten päätin kokeilla. Täytyy sanoa, että tämä oli pitkään aikaan palkitsevin ompelus, niin sukkelasti - ja vaihteeksi ongelmitta - ompelu sujui, mitä ei voi sanoa muista työn alla olevista käsitöistä.

Nukenrattaiden pirtsakan pinkki alkuperäisväritys asetti omat rajansa tuunaukselle. Sopiva kangas löytyi kirpparilta ostetusta vaaleanpunaisesta, haalennessta tyynyliinasta. Vasta leikkelemään alkaessani tajusin, että oli tuhoamassa käsin virkattua pitsiä. Sille olisi ehkä voinut miettiä vähän arvokkaammankin käyttötarkoituksen, sillä nukkeleikeissä pitsi tulee saamaan raisua kyytiä. Pitsi näytti kuitenkin sopivan rattaisiin niin täydellisesti, etten enää halunnut luopua suunnitelmastani. Ja olihan se kangaskin odottanut kaapissa sopivaa hetkeä jo ihan riittävän kauan. Turvavaljaat ovat rattaiden alkuperäiset. 

Pakkasauringossa paistattelee kevättä odottamassa vanha ystäväni Tiina, joka löytyi toissa kesänä mummolan vintiltä. Kovakouraisen pesun ja puunauksen jälkeen siitä on tullut aivan esittelykelpoinen. Aikanaan kuulakärkikynällä otsaan piirretyistä verisuonista on enää haaleita muistoja jäljellä, eikä Tiinan muodikas permis ollut moksiskaan parin vuorokauden liotuksesta pää upoksissa pesusoikossa. Edellisillä mummolareissuilla Tiina on yksi kerrallaan saanut päälleen myös vaatteita, kuten kuvasta näkyy. Oman mummoni Singerillä surautettu asukokonaisuus ei ikävä kyllä pesua kestänyt.

 

Pst. Tiinan sitruunankeltainen neuletakki on neulottu nuken oman aikakauden langalla, samalla Orlon -akryylilangalla, johon olen viitannut aiemmassa postauksessa. Keltaisen lisäksi mummolasta löytyi vielä pikku kerä huikaisevaa oranssia! 

Pakkaskukkia

Joulu meni, mutta talvi ja pakkaset jatkuvat vielä pitkään. Joulukynttilöiden saatua kyytiä voi kuusen koristella vaikka kevätaurinkoa kauniisti heijastavilla jäisillä pakkaskukilla. Nämä jääpeilit ovat äitini käsialaa. Vastaavia jääkoristeita on näkynyt monella taholla, tämä ohje löytyi uusimmasta Kodin Pellervosta. Valmistamiseen tarvitaan vain sopiva vanha tarjotin, kansi tms. johon kaadetan tilkkanen vettä ja muutama oksa koristeeksi. Ripustusreikä on tehty vanhan, kumisen mehupullonkorkin avulla. Ja sitten vain ulos jäätymään.

 

Nukkevauvan pakkaspuku

Joulu toi uuden perheenjäsenen! Hihattomaan juhlapukuun sonnustautunut vaavi kaipasi lämmintä ylleen ja pakkaspyhien neulomuksena syntyi villahaalari pakkastaivaan sävyissä. Voisi myös sanoa, että väripaletti on kuin suoraan Baby Born -tehtaalta... Langoilla on tarina, sillä ne ovat viimeisiä kerän loppuja yli kymmenen vuoden takaa, jolloin aloittelin neulomisharjoitusta kutomalla vastasyntyneelle kummitytölleni. Enää en valitsisi näin haljua tekokuitua pienen ihmisen ensimmäiseen ja myös aika suuritöiseen neulesettiin, mutta kaikesta oppii. Baby Bornin muoviseen maailmaan lanka on ihan paikallaan.

Ohje neulehaalariinkin löytyi kymmenen vuoden takaisesta Novita-lehdestä. 2002-2003 oli julkaistu oikein sarja Baby Born -ohjeita. Huomasin samalla, että neuleohjeet ovat kehittyneet kymmenessä vuodessa edukseen, sillä näissä ohjeissa ei ollut piirroskaaviota senttimääräisine mittoineen, mikä olisi minunlaiselleni harrastelijalle aivan välttämätöntä.

Hupsista, vilahtiko hangella pupu, tutkii vauva.

Joulun alla blogit ovat vilisseet toinen toistaan suloisempia nukenvaatteita. Täytyy tunnustaa, että nukenvaatteissa on jotain kiehtovaa ja koukuttavaa - ehkä se on se paluu omaan lapsuuteen. Vertailun vuoksi kurkkasin vinkkejä myös Kotilieden joulunumerosta 1925. Paitsi kivoja ohjeita, löytyi lehdestä muutakin tuttua. Tämän päivän huolestuneet keskustelut esim. Bratz-nukkien ulkomuodosta tai leluista, jotka eivät anna sijaa lasten omalle mielikuvitukselle voi löytää jo Kotiliedestä, joka kantoi huolta siitä, miten tehdasvalmisteiset nuket "posliini- ja vahapäineen, kasvoilla korea, tyhmänviehättävä ilme" korvasivat käsintehdyt ja leikinkestävät nuket. 

"Kylpyammeessa pulikoi pienien emäntiensä seurana selluloidi- ja posliinienkeleitä ja lelukauppojen näyteikkunoissa prameili hieno, satoja maksava nukke-neiti liikkuvin jäsenin, oikeista hiuksista tehdyin kiharoin ja silmäripsin, sulkeutuvin silmin, vieläpä 'mamma' sanaa piipittäen. Kun se joskus uskaltausi mukaan lastenhuoneen elämäniloiseen temmellykseen, kadotti se kohta pitsinsä ja hepenensä, nenänsä ja somasti kaartuvat sormensa. Luotettavaa leikkitoveria ei siitä koskaan saanut", kirjoitti käsityönopettaja Evi-Maija Jarva. 

"Tottakai joulupukki pitää huolta myöskin siitä, että nukkepienokainen väsymyksen voittaessa saa nukahtaa omaan vuoteeseensa. Pumpulitäytteinen patja ja pielus päällisineen, sievät lakanat yksinkertaisine nimikirjaimineen ja iloisen värinen virkattu tai ommeltu peite ovat tavaroita, jotka saavat pikku kätöset pelkästä järjestely- ja toimintahalusta vapisemaan. Tuleviin tehtäviin nukke omistajaansa valmistaa." Kotilieden joulunumero 1925. 

"Hauskinta pikkuäidistä on pukea ja riisua nukkelastaan - - Nuken mekko on sievin, kodikkain ja käytännöllisin ommeltuna sini- tai punaruutuisesta pumpulikankaasta, koristeena joko pieni valkoinen virkkaus reunassa tai yksinkertainen ristipistoraita sopivasti ommeltuna. Valkoinen kevyt esiliina tällaisen mekon päällä on soma Sievä kirjava, mekkokankaasta ommeltu hilkka suojelee päätä särkymästä." Kotilieden joulunumero 1925.

Nukkeleikit valmistavat varmasti pikku leikkijää "tuleviin tehtäviin", kuten Jarva kirjoittaa, mutta onneksi lapset osaavat ottaa ilon irti leluista ja leikkiä aivan niin mielikuvituksellisia ja hassuja leikkejä kuin itse haluavat - jopa parjatuilla Bratzeilla.

Neulemalli: Novita 1/2003 

Materiaalit: Minni-tekokuitulankoja vuosien takaa (puikot 2,5) & 20cm vetoketju 

Ketunhäntä kainalossa

Pukilla oli tänä vuonna ketunhäntä kainalossa!

Vanhasta velourista syntyi lämpimät talvipuserot pikkuapulaiselle ja hänen serkku-pojalleen. 

Tytön ruskean paidan kangas on vanhasta naisten hupparista. Samasta hupparista sain paitaan myös resorit kääntämällä vanhat vain nurinpäin. Pojan yönsininen joustovelour puolestaan on mummon kaapin kätköistä löytynyt, ilmeisesti sekundakankaan loppu vuosien takaa.

Tarkkanäköisimmät saattavat huomata applikaatiossa jotain tuttua, sillä kuono on saattanut saada vähän inspiraatiota tietyn ruotsalaisen lastenvaatemerkin kettu-tuotteista.

Olen jo pitkään haaveillut kunnollisesta ompelukoneesta, jolla myös applikaatiot onnistuisivat. Kettu Repolaisissa oli käsityötaidoilleni niin paljon harjoittelemista, etten ehtinyt saada paitoja valmiiksi käsityöpiirissä ja uusi kone oli siis suorastaan välttämättömyys. Nyt täällä surruutteleekin tyytyväinen Berninan omistaja!

 

Silmät kettuihin saatiin nappikokoelmasta: toiselle vihreät ja toiselle mustat. Applikaatioissa käytetty ketunpunainen kangas on uutta ruosteenpunaista joustofroteeta Royal-tuotteelta, kuonoissa on samaa villavan pörheää trikoota, jota käytin aiemmin myös Halloween-kissan asussa ja pupu-applikaatiossa. Vielä sitä johonkin ompelukseen taisi hippunen jäädä.

Kaavat: Ottobre 4/2012 

Koko: 104cm (ruskea) ja 110cm (sininen)

Materiaalit: Vanhaa & kierrätettyä joustovelouria, applikaatiossa Royal-tuotteen joustofroteeta ja Euro-kankaan uutta trikoota. Sinisen paidan resorit Royal-tuote.

Tonttulan joulutunnelmia

 

Tapaniniltaan sopii tonttumainen päivitys Tyynelän Tonttulasta. Kokkolan lähellä Luodossa sijaitseva Tyynelän talonpoikainen pihapiiri kätkee sisäänsä taianomaisen tonttujen valtakunnan. Tonttulan valtiatar on Eija Porkola, joka valmistaa käsityönä kaikki esillä olevat tontut. Jokainen tonttu on oma persoonansa yksilöllisine piirteineen. Aiemmin antiikkikauppiaana toiminut Eija on myös entisöinyt ja kunnostanut 1700-luvulta peräisin olevan pihapiirin aittoineen ja riihineen viimeistä yksityiskohtaa myöten. 

Tyynelä on auki vieraille vain kaksi kuukautta vuodesta, heinä- ja joulukuun, muun ajan emäntä keskittyy tonttujen valmistamiseen. Vierailimme Tyynelässä aivan joulunpyhien kynnyksellä, jolloin näytteillä olleet pikkutontut oli myyty tältä joululta jo loppuun. Elämyksiä ja yllätyksiä riitti silti sekä pienille että isoille tontuille, joten suosittelen poikkeamaan. Meidän täytyy varmaan päästä näkemään myös tonttujen kesäpuuhat ja ehkä joku avulias ja ystävällinen haltijatonttukin lähtisi mukaan sillä kertaa...

Tyynelän tonttujen elämään ja samalla suomalaiseen tonttuperinteeseen tapoineen ja uskomuksineen voi tutustua myös Kirsti Mannisen kirjoittaman Tontun vuosi -kirjan välityksellä. Upea kuvakirja on valokuvattu Tyynelän pihapiirissä ja se on Maahengen julkaisema.